Perinteestä terveydenhuoltoomme uutta pontta - Osmo Hänninen

Tiivistelmä

Suomalaisilla on päinvastoin kuin muilla eurooppalaisilla lahjana edellisten sukupolvien vaalima elinvoimainen kansanparannusperinne. Se elää erityisesti tuki- ja liikuntaelinten vaivojen tehokkaassa hoidossa. Sitä myös saunaperinteemme tukee. Kalevalaisen jäsenkorjauksen oppiin hakeutuu terveydenhuollon ammattilaisia, koska he kokevat saavansa siitä lisää valmiuksia kasvavan asiakaskuntansa hoitamisessa. Meillä on myös elinvoimainen kansallinen ravintoperinne, jonka rungosta on runsaasti tutkimustietoa. Suomalaiset ovat tottuneet poimimaan metsämarjat ja sienet luonnosta. Marjojen terveysvaikutuksista – antioksidantit sydän- ja verisuonisairauksissa ja infektioiden kontrollissa – tutkimusten määrä on yhä kasvava. Kalan käyttö on vähentynyt, vaikka sen eduista on myös runsaasti tutkimustietoa sydän ja verisuonten myönteisten vaikutusten osalta. Erityisesti kalatuotteet, joita nyt myydään, ovat usein ”kuorittuja”. Omat kalamme saavat paljolti uida vapaina puhtaissa vesissä. Nykyisin vallalla oleva lääketieteen opetuksen paradigma vaatii oikaisua. Käsillä tapahtuva tutkiminen ja hoitaminen, jolla on ikiaikainen perinne Suomessa, ei nyt toteudu. Ravitsemustieteen, ergonomian, fysiatrian ja liikuntalääketieteen opetus on satunnaista ja puuttuu liki tyystin monesta lääkäri- ja terveydenhuollon hoitajakoulusta, vaikka näiden alueilla saadaan parasta panostuotossuhdetta ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossa ja lukumääräisesti kasvavassa asiakashoidossa. Kaikilla näillä aloilla voidaan saada tukea kansallisesta ikiaikaisesta perinteestä, joka elää.